Uskottava se on, tämä loppuu perjantaina.

Rakkaat ystävät. Kuukauteni seppänä Saksassa on melkein ohi! En voi uskoa miten nopeasti aika on rientänyt, ja toisaalta mukaan viemisinä on valtava määrä oppia, muistoja,  naurua ja joskus vähän itkuakin. Olen erittäin onnellinen, että Niko kerran tammikuussa tuli sanomaan, että ne tarttis hänelle kämppäkaverin Saksaan. Siitähän se ajatus lähti, vaikka kämppäkaveruutemme kyllä teilattin ensi metreillä kun eihän tyttö ja poika voi olla kämppiksiä. Mitäs tässä on sitten viime kirjoittelun jälkeen tullut puuhailtua..

Perjantaina menimme tutustumaan paikalliseen berufsgollegeen, eli amikseen. Täällä on nk. Dual System, eli oppilaat käyvät muutaman päivän viikossa koulua ja loput ovat työssäoppimassa työpaikoilla. Koululla opiskellaan siis teoria ja töissä käytäntö. Koulu kestää noin 4 vuotta jonka jälkeen 55% opiskelijoista työllistyy yritykseen, jossa on ollut harjoittelussa. Tämä systeemi on kuulemma kehittynyt vuosisatojen kuluessa ja nään siinä todella paljon hyviä puolia! Noh, kuten sanottu, koulussa opitaan vain teoria ja koulun tilat olivat sen mukaiset. Kaikki opettajat joita tapasimme, ja jotka olivat vierailleet Omniassa, tuntuivat olevan kateellisia meidän koulumme tiloista, tai ainakin häpesivät omiaan. Minun mielestäni täysin turhaan, ei näitä kouluja voi oikein verrata samalta lähtöviivalta.

Kouluun tutustumisen jälkeen kävimme vielä eräässä yrityksessä katselemassa isoja laser-, plasma- ja vesileikkureita. Isoja levyjä käsittelivät...

Viikonloppu alkoi riehakkaasti, ensin työpäivän jälkeen valtavan kokoiseen ostoskeskukseen hämmästelemään (lue: kiroamaan matkalaukun painorajoja) ja illalla herr Jägermeisterin avittamana hippaamaan lähikuppiloihin. Lauantaiaamu olikin ihmeen hidas ja suorastaan veltto, ja tätä jatkuikin suunnilleen koko päivän. Kelikin oli kalsea, joten sisällä loikoilu ja lueskelu oli helpompi puolustella itselleen.

Sunnuntaiaamu valkeni kirkkaampana, tosin edelleen kylmänä. Päätin lähteä katselemaan Kölnin eläintarhaa, ja tulinkin viettäneeksi siellä monta tuntia katsellen eläimiä. Tarhalla oli paljon mielenkiintoisia otuksia, ja mietiskelinkin siinä kulkiessani että todella erilaisen näköisiä ja muotoisia eläimiä sitä onkin olemassa! Miettikäähän muurahaiskarhua, virtahepoa, kirahvia, pelikaania, elefanttia tai vaikkapa kaikkea kummallista mitä mereen mahtuu. Silti me ihmiset kiusaamme ja syrjimme vähänkin poikkeavan näköisiä kanssaihmisiämme. Tyhmää touhua.

Sunnuntaina ajelin vielä Rheinin yli eräänlaisella kaapelihissillä, mikälie sen virallinen nimi onkaan. Kaikkiaan siis rauhallinen viikonloppu, perjantaita lukuunottamatta.

Alkuviikolla olen tehnyt pajalla töitä uutterasti. Olen osalistunut parvekekaiteiden tekoon, korjaillut vanhoja takkaritilöitä ja autellut muutenkin missä vain voin. Torstainahan paikallisen sanomalehden edustaja tahtoi tehdä minusta jutun, ja oli kuullut että menemme Altenbergin (lähikylä) Domia katsomaan, treffasimme sitten maanantaina hänet kirkolla ja voi sitä pakkohymyilyn määrää.. lehti ei onneksi ehdi ilmestyä ennen lähtöäni...
Laitan tuohon alle taas muutaman kuvan, sitten lähden viettämään vapun päivää kylille.

Jaa, niin, täällähän on vappuaaton perinteenä, että kundit käyvät kaatamassa jostain koivun, koristelevat sen, ja vievät sen sitten sen tytön ikkunan alle josta tykkäävät. Mielestäni herttainen tapa, ja muutama koivunrunko tuossa illalla näkyikin kaupungilla. Muutoin vapun vietto oli ainakin tässä minun kulmillani aika rauhallisen oloista. Itse olin työpäivästä niin uuvuksissa, että kömmin vällyihin jo puolen yön paikkeilla. Aurinkoista vapun päivää Suomeen!