Niin nopeasti aika on kulunut, että kolme viikkoa alkaa olla takana. Tällä viikolla olen useaan otteeseen halunnut kirjoittaa päivän tapahtumista, mutta milloin olen ollut liian väsynyt ja milloin liian kiihdyksissä. Pari viimeistä iltaa sää on ollut niin loistava, etten ole edes ajatellut jääväni näpyttelemään konetta.. Koska huomenna menemme tutustumaan paikalliseen kouluun, unille ei tänään ole ihan niin kiire. Siispä pari riviä menneestä viikosta kera kuvien, kuvat luonnollisesti pohjalla...
Maanantaina työpäivä alkoi todella mukavalla tehtävällä! Sain takoa vanhaan porttiin siitä irronneen/puuttuvan koristeen. Olin päässyt jo viime viikon lopulla seuraamaan kun pomo kunnosti vanhan portin koristetta, ja nyt oli minun vuoroni. Huippukiva ja sopivan kokoinen tehtävä, tämäntyyppisiä olisi jatkossa kiva päästä tekemään. Kuvia tulee, jos portti ehtii hiekkapuhalluksesta takaisin ennenkuin lähden. Muuten taisin tehdä aika perushommia, sahausta, hiontaa ym.
Tiistaina meille oli järjestetty mahtava kierros tuomiokirkossa eli Domissa. Domissa työskentelee useita kymmeniä käsityöläisiä eri aloilta, ja jokainen heistä edustaa kuulemma alansa parhaimmistoa. Heillä on asianmukainen ammattiylpeys ja erittäin ainutlaatuiset puitteet työskentelylle. Olen kiitollinen ja iloinen että pääsin näkemään heidän työpajojaan, sekä tuon kauniin katedraalin, käyttäen hiukan epätavallisempia reittejä. Domin seppämestarilla tuntui olevan avain joka oveen ja näimme huomattavan paljon enemmän kuin tavallinen turisti yleensä. Pariin otteeseen sai lievää korkean paikan kammoa hillitä, kun kaiteet ylettyi noin polven korkeudelle ja rakennuksen ulkoreunaa kiertävän parvekkeenkin lattia oli vähän väärään suuntaan viettävä. Todella mieleenpainuva kierros, se huoltohissi ei ihan äkkiä unohdu!
Keskiviikkona mieluisat työtehtävät jatkuivat. Vaikka kaikkea on ollut kiva tehdä, jotkut työtehtävät ovat kuitenkin erikoiskivoja, varsinkin kun niihin liittyy asiakas ja näkyvä paikka. Nyt sain käsittelyyn vanhan, takkaan asetettavan ritilän, jolla halkoja poltetaan. Vanhempi mestari oli takonut hevosenkengistä damaskustankoa, jolla korjauksen suoritin. Hän kertoi, että tämä materiaali kestää takassa paremmin. Ennen tätä tehtävää touhuilin apuna siellä sun täällä. Ennätin tehdä ulkohommiakin sen verran, että niskassa ja käsivarsissa alkoi iltasella näkyä auringon vaikutusta... Koska sai korjaustyön vasta iltapäivällä, jatkoin sitä vielä tänään.
Saatuani tuon tänään valmiiksi, sain eteeni toisen samanmoisen, mutta sitä ennen pääsin pomon kanssa käymään tehtaalla, joka tekee laserleikkauksia sekä peltitöitä ynnä muita levyn käsittelyjä. Paikka oli valtava tehdas, josta löytyi mm. pulverimaalaamo. Oikein mielenkiintoinen paikka kaikkiaan! Kävimme myös asennuksella, ja katsomassa jo aiemmin asennettuja kirkon ikkunoita sekä erästä 9 metriä leveää porttia jonka he tekivät n. 4 vuotta sitten. Olen vaikuttunut.
Huomenna tutustumme siis paikalliseen kouluun, joka on käsittääkseni vastaava kuin meidän opinahjomme. Sen jälkeen käymme vielä jollain Kölniläisellä verstaalla, huomenna selviää enemmän siitä. Viikonlopuksi on luvattu viilenevää keliä, mutta toivotaan ettei sataisi kovasti. Ajatuksena olisi käväistä eläintarhassa ja ostoksiahan en ole muutes ehtinyt vielä tehdä yhtään...
torstai 25. huhtikuuta 2013
sunnuntai 21. huhtikuuta 2013
Toinen työviikko takana
Bloggaaja on pitänyt hetken hiljaiseloa, sain nimittäin mieluisan vieraan Suomesta, kun Jukka lennähti pitkäksi viikonlopuksi luokseni Kölniin.
Laitan nähtäväksi uusia kuvia, tällä kertaa luonteeltaan myös turistisellaisia.
Torstaina tein pajalla pitkän ja raskaan päivän, hitsaillen ja hioen tuolin jalkoihin latan pätkiä. Tuolit ovat melkoisen painavia, ja voimat oli koetuksella. Selvisin kuitenkin urakasta hyvin ja ajallaan. Muuta en sinä päivänä ehtinytkään. Enkä myöskään loppuiltana...
Kerroinkohan viime tekstissäni, että jäinkin yllättäen keskiviikkona yksin pajalle, kundien joutuessa yhtäkkiä lähtemään johonkin asennukselle? Oli aika orpo olo, onneksi suosikkiseniorini tuli piristämään päivääni ja esitteli mm. suvun hautakivet. Teimme myös hänen kanssaan tuollaisen koristeen neliötankoon, en itseasiassa tiedä mikä se on oikein nimeltään.. viisaammat kertokoon :) mestarismies tuli aiemmin näyttämään tekemäänsä kynttilänjalkaa, ja kun mainitsin, etten ole koettanut tuollaista tehdä, hän lupasi näyttää, ja niin myös tapahtui! Otin videopätkääkin teosta, ja mikä ihaninta, sain tuon kappaleen mukaan kotiin, jotta mamapapa voi nähdä sen myös.. mikä muisto erikoisherrasta! Herran näkö ei kuulemma ole enää entisensä, mutra kyllä kaikesta huomaa, että tätä on tehty kokoelämä. Kuten hänen poikansa sanoo, hän on seppä sydämestään ♥
Perjantait tehdään lyhyttä työpäivää, ja viimeksi eletyn kuljeskelin erään pajan kundin kannoilla kärttäen tehtäviä ja oppia. Hän on erittäin kärsivällisesti opastanut ja antanut hyviä vinkkejä työntekoon, ja nytkin keksi minulle kaikenlaista kevyehköä puuhaa. Olin valitellut voimieni vähyyttä, ja hän lohdutteli että kaikki hekin ovat aloittaneet käsivarret naruina. Sitä on vaikea uskoa, mutta huomaan kyllä että minunkin voimani kasvavat vähitellen. Pyöristelin tangon pään, putsailin pohjamaalausta varten parvekkeen osia, autoin pintakäsittelyssä ym. Seurasin myös rosteriputkien tig-hitsausta ja osallistuin sorvaamiseen, katsomalla ja höpöttämällä..
Viikonlopuksi saimme toiselta yhteysopettajaltamme huippukivan vinkin, lähikaupunki Bonnissa olisi iso ulkoilmakirppis, johon tulisi muutama sata myyjää. Tapahtuma oli hirmuisen laaja ja voin sanoa että muutamaan otteeseen syletti tosissaan, että olen täällä lentäen. Toisaalta se myös auttoi suhtautumaan järjettömään tavaramäärään hiukan maltillisemmin. Teimme aivan ihanan löydön, Rooman valtakunnan aikaisia kolikoita ja solkia, sekä rengas ja sormus. Olin haltioissani näistä esineistä, ja sormus pääsikin jo samana iltana kanssani tutustumaan Aachenin kasinolle. Ennen kuin pääsimme hurauttamaan motaria pitkin Aacheniin, oli edessä kuitenkin pikkuinen tehtävä. Olimme saksalaista esimerkkiä noudattaen parkkeeranneet vuokra-automme suhteellisen luovasti, ja kun istuskelimme gyros-pitalla, olimme näkevinämme, että auto on kadonnut. Jukka lähti kysäisemään asiaa, ja niinhän se oli, että auto oli hinattu muutaman kilometrin päähän.. onneksi J pääsi hinausauton kyydissä lunastamaan auton takaisin, ja vieläpä kohtuullista rahaa vastaan. Pääsimme siis lähtemään kohti Aachenia suunnitelmien mukaisesti iltapäivällä.
Aachenin iltaan kuului hyvää ruokaa ja huvittelua. Kasinollakin oli suotuisat tuulet, ja autonhinausrahat saatiin takaisin. Oli kiva olla hotellissa yötä, aivan kuin miniloma seikkailun sisällä. Tänään olemme kierrelleet Aachenia ja Kölniä kävellen. Vein Jukan niihin muutamaan paikkaan jotka täältä jo tiedän. Tuomiokirkolle ja joen varteen. Piipahdimme suklaamuseossa ja kävimme taas syömässä hyvin. Näillä eväillä on kiva aloittaa kolmas viikko Kölnissä. Nähtäväksi jää vielä, kuinka pitkä Jukan viikonlopusta oikeastaan tuleekaan, sillä Lufthansan henkilökunta on lakossa ja kotimatkan lento peruttu. Näillä näkymin J on kuitenkin pääsemässä jo tiistaiaamuna lähtemään. Kyllähän tuo joutaisi pitempäänkin olemaan, mutta työt ja eläimet odottavat jo.. kiitoksia vanhemmilleni hoitoavusta!
Laitan nähtäväksi uusia kuvia, tällä kertaa luonteeltaan myös turistisellaisia.
Torstaina tein pajalla pitkän ja raskaan päivän, hitsaillen ja hioen tuolin jalkoihin latan pätkiä. Tuolit ovat melkoisen painavia, ja voimat oli koetuksella. Selvisin kuitenkin urakasta hyvin ja ajallaan. Muuta en sinä päivänä ehtinytkään. Enkä myöskään loppuiltana...
Kerroinkohan viime tekstissäni, että jäinkin yllättäen keskiviikkona yksin pajalle, kundien joutuessa yhtäkkiä lähtemään johonkin asennukselle? Oli aika orpo olo, onneksi suosikkiseniorini tuli piristämään päivääni ja esitteli mm. suvun hautakivet. Teimme myös hänen kanssaan tuollaisen koristeen neliötankoon, en itseasiassa tiedä mikä se on oikein nimeltään.. viisaammat kertokoon :) mestarismies tuli aiemmin näyttämään tekemäänsä kynttilänjalkaa, ja kun mainitsin, etten ole koettanut tuollaista tehdä, hän lupasi näyttää, ja niin myös tapahtui! Otin videopätkääkin teosta, ja mikä ihaninta, sain tuon kappaleen mukaan kotiin, jotta mamapapa voi nähdä sen myös.. mikä muisto erikoisherrasta! Herran näkö ei kuulemma ole enää entisensä, mutra kyllä kaikesta huomaa, että tätä on tehty kokoelämä. Kuten hänen poikansa sanoo, hän on seppä sydämestään ♥
Perjantait tehdään lyhyttä työpäivää, ja viimeksi eletyn kuljeskelin erään pajan kundin kannoilla kärttäen tehtäviä ja oppia. Hän on erittäin kärsivällisesti opastanut ja antanut hyviä vinkkejä työntekoon, ja nytkin keksi minulle kaikenlaista kevyehköä puuhaa. Olin valitellut voimieni vähyyttä, ja hän lohdutteli että kaikki hekin ovat aloittaneet käsivarret naruina. Sitä on vaikea uskoa, mutta huomaan kyllä että minunkin voimani kasvavat vähitellen. Pyöristelin tangon pään, putsailin pohjamaalausta varten parvekkeen osia, autoin pintakäsittelyssä ym. Seurasin myös rosteriputkien tig-hitsausta ja osallistuin sorvaamiseen, katsomalla ja höpöttämällä..
Viikonlopuksi saimme toiselta yhteysopettajaltamme huippukivan vinkin, lähikaupunki Bonnissa olisi iso ulkoilmakirppis, johon tulisi muutama sata myyjää. Tapahtuma oli hirmuisen laaja ja voin sanoa että muutamaan otteeseen syletti tosissaan, että olen täällä lentäen. Toisaalta se myös auttoi suhtautumaan järjettömään tavaramäärään hiukan maltillisemmin. Teimme aivan ihanan löydön, Rooman valtakunnan aikaisia kolikoita ja solkia, sekä rengas ja sormus. Olin haltioissani näistä esineistä, ja sormus pääsikin jo samana iltana kanssani tutustumaan Aachenin kasinolle. Ennen kuin pääsimme hurauttamaan motaria pitkin Aacheniin, oli edessä kuitenkin pikkuinen tehtävä. Olimme saksalaista esimerkkiä noudattaen parkkeeranneet vuokra-automme suhteellisen luovasti, ja kun istuskelimme gyros-pitalla, olimme näkevinämme, että auto on kadonnut. Jukka lähti kysäisemään asiaa, ja niinhän se oli, että auto oli hinattu muutaman kilometrin päähän.. onneksi J pääsi hinausauton kyydissä lunastamaan auton takaisin, ja vieläpä kohtuullista rahaa vastaan. Pääsimme siis lähtemään kohti Aachenia suunnitelmien mukaisesti iltapäivällä.
Aachenin iltaan kuului hyvää ruokaa ja huvittelua. Kasinollakin oli suotuisat tuulet, ja autonhinausrahat saatiin takaisin. Oli kiva olla hotellissa yötä, aivan kuin miniloma seikkailun sisällä. Tänään olemme kierrelleet Aachenia ja Kölniä kävellen. Vein Jukan niihin muutamaan paikkaan jotka täältä jo tiedän. Tuomiokirkolle ja joen varteen. Piipahdimme suklaamuseossa ja kävimme taas syömässä hyvin. Näillä eväillä on kiva aloittaa kolmas viikko Kölnissä. Nähtäväksi jää vielä, kuinka pitkä Jukan viikonlopusta oikeastaan tuleekaan, sillä Lufthansan henkilökunta on lakossa ja kotimatkan lento peruttu. Näillä näkymin J on kuitenkin pääsemässä jo tiistaiaamuna lähtemään. Kyllähän tuo joutaisi pitempäänkin olemaan, mutta työt ja eläimet odottavat jo.. kiitoksia vanhemmilleni hoitoavusta!
tiistai 16. huhtikuuta 2013
Alkuviikon askareita
Viikonloppu sujui rauhallisissa merkeissä, ns Doku-Zentrumin katsastaminenkin jäi toiseen päivään. Tuntuu vähän siltä että Lahtin likan takokunto ei ole ihan parhaalla mahdollisella tolalla, sen verran sementtinen on jaloissa ja käsissä iltapäivisin fiilis. T-paidan hihatkin kiristää, joten lihasraukat yrittävät varmaankin nahan läpi karkuun tätä jatkuvaa pauketta.. niskakin on kuin härällä.. :D
Aavistelin vähän, että tällä viikolla voisi päästä tekemään vähän erilaisia hommia, ja ainakin alkuviikko näyttää siltä! Olimme Nikon kanssa hämmästelleet pajoilla näkyviä happi-asetyleenilaitteistoja, lähinnä niiden pillien valtaisaa kokoa sekä hurjaa ulkomuotoa, kun jo maanataina pääsin itsekin pillin varteen. Onneksi minua varten vaihdettiin vähän maltillisempi pilli, varmaan vain joku 2000 litraa.. sillä poisvaihdetulla isolla hirviöllä kun oli mittaakin varmasti puoli metriä. Laitteisto näyttää tosiaan vähän hurjalta, isoine kärrynpyörineen, mutta alkuopastuksen jälkeen soiva peli. Happi toki käännetään ensin auki, ja sitten vasta asetyleeni, koska nopeampi happi kuulemma vetää sitten asetyleenin letkuista ulos eikä pala letkussa...
Sain siis maanantaiksi oman pikku projektin, minun piti tehdä 10 kappaletta 16x16 neliötangon pätkää, terottaa ne, tehdä jokaiseen 2 rengasta ja hitsata ne kiinni. Kiva päivä, joka meni nopeasti siinä touhussa. Sain homman tehtyä, ja jäin siihen uskoon, että kalikat ovat lippujen pidikkeitä jotka lyödään maahan. Olen kamppaillut kuvien liittämisen kanssa, ängen tuotoksista vaikka väkisin pari kuvaa tuohon alemmas!
Tiistaina eli tänään hommat jatkui pillin jatkeena. Nyt niittailin tuoliin istuinpinnoja, sekä sahailin ja taoskelin jalkoihin laput tukemaan pystyssäpysymistä. Niittaus sujui hiukan hitaasti, ja kun tuolejakin oli aika monta laputettavana, jäi vielä huomiseksikin hommaa. Niittauspöytä oli vähän huonon korkuinen minulle, ja tunsinkin lapaluissani orastavaa kireyttä. Kämpille saavuttuani olikin viisainta laskea höyryävän kuuma kylpy ja huuhtoa kivut viemäriin.
Pajan kundien nimet alkaa olla muistissa, ja juttuakin ollaan päästy jo vähän ruokatunneilla vääntämään. Ikävä kyllä englanninkielen taito on heikohkoa, ja kun se minunkin saksani on aavistuksen ruosteessa, ei kovin syvällisiä keskusteluja pääse syntymään. Uutterasti yritän kysellä ja kommentoida, ja onneksi yksi pojista puhuu muita sujuvammin, ja on opastanut minua muutenkin hommissa, joten hänen kanssaan on helpompi sitten höpötellä tauoillakin.
Ilta alkaa hämärtyä Kölnissä, kirkonkellot ovat lopettaneet moikuamisensa ja liikenne alkaa hiljalleen vähentyä. Istuskelen tässä ikkunan äärellä kirjoittelemassa ja ajatuksia virtaa pään täydeltä. Täällä on alkanut vihertää ihan parin päivän sisällä ja linnut laulavat oikein miellyttävästi. Voisin kirjoittaa sivukaupalla, mutta lienee parasta jatkaa taas ensi kerralla. Helsingin kirjastosta netin kautta lainaamani e-kirjat tuovat mukavan lisän iltoihin, telkkaria en juurikaan kaipaa, mutta kirjan kanssa on kiva nukahtaa! Taidanpa siis kömpiä petiin ja lueskella unta odotellessa pari sivua suomenkielistä hömppää. Bis morgen, tai sitten yybermorgen!
Aavistelin vähän, että tällä viikolla voisi päästä tekemään vähän erilaisia hommia, ja ainakin alkuviikko näyttää siltä! Olimme Nikon kanssa hämmästelleet pajoilla näkyviä happi-asetyleenilaitteistoja, lähinnä niiden pillien valtaisaa kokoa sekä hurjaa ulkomuotoa, kun jo maanataina pääsin itsekin pillin varteen. Onneksi minua varten vaihdettiin vähän maltillisempi pilli, varmaan vain joku 2000 litraa.. sillä poisvaihdetulla isolla hirviöllä kun oli mittaakin varmasti puoli metriä. Laitteisto näyttää tosiaan vähän hurjalta, isoine kärrynpyörineen, mutta alkuopastuksen jälkeen soiva peli. Happi toki käännetään ensin auki, ja sitten vasta asetyleeni, koska nopeampi happi kuulemma vetää sitten asetyleenin letkuista ulos eikä pala letkussa...
Sain siis maanantaiksi oman pikku projektin, minun piti tehdä 10 kappaletta 16x16 neliötangon pätkää, terottaa ne, tehdä jokaiseen 2 rengasta ja hitsata ne kiinni. Kiva päivä, joka meni nopeasti siinä touhussa. Sain homman tehtyä, ja jäin siihen uskoon, että kalikat ovat lippujen pidikkeitä jotka lyödään maahan. Olen kamppaillut kuvien liittämisen kanssa, ängen tuotoksista vaikka väkisin pari kuvaa tuohon alemmas!
Tiistaina eli tänään hommat jatkui pillin jatkeena. Nyt niittailin tuoliin istuinpinnoja, sekä sahailin ja taoskelin jalkoihin laput tukemaan pystyssäpysymistä. Niittaus sujui hiukan hitaasti, ja kun tuolejakin oli aika monta laputettavana, jäi vielä huomiseksikin hommaa. Niittauspöytä oli vähän huonon korkuinen minulle, ja tunsinkin lapaluissani orastavaa kireyttä. Kämpille saavuttuani olikin viisainta laskea höyryävän kuuma kylpy ja huuhtoa kivut viemäriin.
Pajan kundien nimet alkaa olla muistissa, ja juttuakin ollaan päästy jo vähän ruokatunneilla vääntämään. Ikävä kyllä englanninkielen taito on heikohkoa, ja kun se minunkin saksani on aavistuksen ruosteessa, ei kovin syvällisiä keskusteluja pääse syntymään. Uutterasti yritän kysellä ja kommentoida, ja onneksi yksi pojista puhuu muita sujuvammin, ja on opastanut minua muutenkin hommissa, joten hänen kanssaan on helpompi sitten höpötellä tauoillakin.
Ilta alkaa hämärtyä Kölnissä, kirkonkellot ovat lopettaneet moikuamisensa ja liikenne alkaa hiljalleen vähentyä. Istuskelen tässä ikkunan äärellä kirjoittelemassa ja ajatuksia virtaa pään täydeltä. Täällä on alkanut vihertää ihan parin päivän sisällä ja linnut laulavat oikein miellyttävästi. Voisin kirjoittaa sivukaupalla, mutta lienee parasta jatkaa taas ensi kerralla. Helsingin kirjastosta netin kautta lainaamani e-kirjat tuovat mukavan lisän iltoihin, telkkaria en juurikaan kaipaa, mutta kirjan kanssa on kiva nukahtaa! Taidanpa siis kömpiä petiin ja lueskella unta odotellessa pari sivua suomenkielistä hömppää. Bis morgen, tai sitten yybermorgen!
lauantai 13. huhtikuuta 2013
Ns. Doku-zentrumin kautta Wirtshaukseen
Ensimmäinen viikko on taputeltu ja täytyy kummastella miten niin pitkä viikko voi mennä näin nopeasti! Työpäivät ovat melkoisen pitkiä, ja kun siihen päälle lisätään vieras kieli ja matkajärjestelyjen kangertaminen alussa, ei ihme että on vähän veto veks. Mieli on kuitenkin oikein hyvä, ja se auttaa todella paljon aamuherätyksissä kuuden aikaan. Olen ottanut käyttöön opettajani suositteleman tavan herätä heti kun kello soi. Ehdin siis hyvin keittää teet ja lappaa kulhollisen muroja naamaan, sekä tehdä eväät päiväksi.
Eväistä puheenollen, työpäiväämme kuuluu kaksi taukoa, klo 11 on viiden minuutin aamupalatauko, seisaallaan pajalla (siellä ei kertakaikkiaan ole penkkejä) ja klo 13 on ruokatauko joka kestää 45 minuuttia. Sen vietämme sellaisessa pienehkössä kellarihuoneessa, ja kessu palaa. Tupakkitaukoja ei työläisillä ole, koska heillä on tupakka huulessa koko ajan. Tupakointia näkyy täällä muutenkin paljon enemmän kuin Suomessa. Niin, työpäivä siis rytmittyy erilailla kuin olen tottunut, ja kun eväsleipälinjalla ollaan koko päivä, huutaa vatsa jo kiukkuisesti sinä vaiheessa kun työpäivä loppuu. tämä lienee kuitenkin tottumiskysymys.
Loppuviikolla sain tehdä muutaman renkaan, yhden, jolla korjattiin laastinsekoitusvispilä, ja pari, jotka menevät oikeaan asiakastyöhön. Muutoin olen takonut erilaisia koukkuja, nyt jo vähän isompiakin. Pajalla on kaikki oikein hyvin ja viihdyn päivä päivältä paremmin. Vanha herr Esser käy säännöllisesti, ja näyttää milloin kipinöiden eroja, milloin kyselee minun elämästäni. Ja kotimatkan reittivalinnoista. Olen päässyt puhumaan hänelle saksaa, mikä on rohkaissut käyttämään sitä myös muissa tilanteissa! Hyvä minä.
Torstai-iltana tapasimme yhteysopettajistamme toisen, hän tapasi meidät domilla, ja näytti meille Kölnin keskustasta mielenkiintoisia kohteita. Kävimme myös ensimmäisen kerran tuomiokirkossa, ja se oli kyllä ihokarvat nostattava kokemus. Toivon että saamme opastetun kierroksen siellä, tällaisesta onkin jo ollut puhetta.
Perjantaiksi meillä olikin varattuna erikoisohjelmaa... vuokraemäntäni sattuu kuulumaan Köln-Istanbul seuraan ja olimme siinä käsityksessä, että hän haluaa viedä meidät jonkinlaiseen ohjelmalliseen illanviettoon. Ajattelimme Nikon kanssa että nytpä saamme hyvän turkkilaisen illallisen ja näemme jotain ohjelmaa. Noo, tapahtuma olikin varojenkeruutilaisuus Istanbulin katulapsille ja sisältö luonnollisesti saksankielinen. Illallisesta ei tietoakaan, ja voinette kuvitella meikäläinen istumassa saksalaisturkkilaisessa ravintolassa kuuntelemassa saksankielistä stand up komiikkaa, jonka aiheena on maahanmuuttajalasten pienet karvaiset kädet. Ja siis oikeasti...
Tilaisuus kesti aika myöhään, mutta löysimme vielä sen jälkeen pelihallin, jossa oli flippereitä ja bilispöytiä. Pelasimme vähän ja sitten luomet painoivatkin niin paljon että unille oli lähdettävä.
Tänään suunnitteilla on ainakin pyykkäämistä ja kaupassa käynti. Iltapäivällä ajattelimme lähteä taas hieman ulkoilemaan ja reittivalinnaksi olemme suunnitelleet ns. Doku-zentrumin kautta Wirtshaukseen tai toisinpäin ;) Sunnuntai olkoon pyhitetty lepopäiväksi, jotrn palataan kuulumisiin alkuviikosta! Huomiseksi onkin tänne luvattu liki 20 astetta lämmintä, onneksi tuli pakattua shortsit mukaan! Kaikki hyvin saksanmaalla!
Eväistä puheenollen, työpäiväämme kuuluu kaksi taukoa, klo 11 on viiden minuutin aamupalatauko, seisaallaan pajalla (siellä ei kertakaikkiaan ole penkkejä) ja klo 13 on ruokatauko joka kestää 45 minuuttia. Sen vietämme sellaisessa pienehkössä kellarihuoneessa, ja kessu palaa. Tupakkitaukoja ei työläisillä ole, koska heillä on tupakka huulessa koko ajan. Tupakointia näkyy täällä muutenkin paljon enemmän kuin Suomessa. Niin, työpäivä siis rytmittyy erilailla kuin olen tottunut, ja kun eväsleipälinjalla ollaan koko päivä, huutaa vatsa jo kiukkuisesti sinä vaiheessa kun työpäivä loppuu. tämä lienee kuitenkin tottumiskysymys.
Loppuviikolla sain tehdä muutaman renkaan, yhden, jolla korjattiin laastinsekoitusvispilä, ja pari, jotka menevät oikeaan asiakastyöhön. Muutoin olen takonut erilaisia koukkuja, nyt jo vähän isompiakin. Pajalla on kaikki oikein hyvin ja viihdyn päivä päivältä paremmin. Vanha herr Esser käy säännöllisesti, ja näyttää milloin kipinöiden eroja, milloin kyselee minun elämästäni. Ja kotimatkan reittivalinnoista. Olen päässyt puhumaan hänelle saksaa, mikä on rohkaissut käyttämään sitä myös muissa tilanteissa! Hyvä minä.
Torstai-iltana tapasimme yhteysopettajistamme toisen, hän tapasi meidät domilla, ja näytti meille Kölnin keskustasta mielenkiintoisia kohteita. Kävimme myös ensimmäisen kerran tuomiokirkossa, ja se oli kyllä ihokarvat nostattava kokemus. Toivon että saamme opastetun kierroksen siellä, tällaisesta onkin jo ollut puhetta.
Perjantaiksi meillä olikin varattuna erikoisohjelmaa... vuokraemäntäni sattuu kuulumaan Köln-Istanbul seuraan ja olimme siinä käsityksessä, että hän haluaa viedä meidät jonkinlaiseen ohjelmalliseen illanviettoon. Ajattelimme Nikon kanssa että nytpä saamme hyvän turkkilaisen illallisen ja näemme jotain ohjelmaa. Noo, tapahtuma olikin varojenkeruutilaisuus Istanbulin katulapsille ja sisältö luonnollisesti saksankielinen. Illallisesta ei tietoakaan, ja voinette kuvitella meikäläinen istumassa saksalaisturkkilaisessa ravintolassa kuuntelemassa saksankielistä stand up komiikkaa, jonka aiheena on maahanmuuttajalasten pienet karvaiset kädet. Ja siis oikeasti...
Tilaisuus kesti aika myöhään, mutta löysimme vielä sen jälkeen pelihallin, jossa oli flippereitä ja bilispöytiä. Pelasimme vähän ja sitten luomet painoivatkin niin paljon että unille oli lähdettävä.
Tänään suunnitteilla on ainakin pyykkäämistä ja kaupassa käynti. Iltapäivällä ajattelimme lähteä taas hieman ulkoilemaan ja reittivalinnaksi olemme suunnitelleet ns. Doku-zentrumin kautta Wirtshaukseen tai toisinpäin ;) Sunnuntai olkoon pyhitetty lepopäiväksi, jotrn palataan kuulumisiin alkuviikosta! Huomiseksi onkin tänne luvattu liki 20 astetta lämmintä, onneksi tuli pakattua shortsit mukaan! Kaikki hyvin saksanmaalla!
keskiviikko 10. huhtikuuta 2013
Kevyesti keskiviikkona
Katsotaanpa saanko palohälyytyksen aikaan kun koetan keittää kananmunia :D hiukan erikoinen savu tuosta keittolevystä leijailee, mutta pysyttelen tässä lähellä, olenhan tulityökurssin käynyt rohkea maailmanmatkaaja..
Eilen en kyllä tuntenut oloani kovinkaan rohkeaksi kun huomasin että rautatieasemalta oli annettu minulle väärä reittivalinta työmatkalle. Luonnollisesti huomasin tämä liian myöhään ja löysinkin itseni keskeltä ei niin mitään, ei niin kenenkän puhelinnumeroa mukana.. täytyy myöntää että kylmä hiki ehti herahtaa eikä tippakaan ollut silmästä kaukana, mutta koin melkoisen ihme pelastumisen! Kaksi pajalla työskentelevää kundia ajoi ohi, hiomasi minut ja poimi kyytiin! He eivät kuulemma normaalisti ajele aamuisin sielläpäin... noh, pääsin siis pajalle jossa paikan pomo ystävällisesti passitti minut autoon ja ajoi kanssani U-bahnin asemalle ja takaisin, jotta tietäisin vastaisuudessa minne mennä. Tämä myös lyhensi työmatkaani, mutta samalla pidensi työpäivääni 8, 5 tuntiseksi.
Eilen sain myös esiteltyä kansioni, jossa kuvia töistäni ja ilmeisesti seauttoi, sillä pääsin takomaan s-koukkuja. Taoinkin koko päivän, paitsi kun katselimme vanhemma herr Esserin kanssa maaailmankarttaa ja muistelimme hänen sotavuosiaan. Taidan olla vähän pihkassa tähän 91-vuotiaaseen seppämestariin...
Yhteistä kieltä meillä eiliiemmin ole, mutta se ei estänyt häntä viemästä minua tänään heidän talonsa ullakolle katselemaan hänen töitään, mm 1950 tehtyä mestarintyötä, hevoskärryihin se oli se osa, mutta en osaa sitä tähän kuvailla. hänellä on tapana käydä pajalla joka päivä, vai joko mainitsinkin sen :)
Niin ne eiliset koukut, sain niistä oikein hyvää palautetta ja tänään puuhastelin sellaisia ihan tavallisia koukkuja joihin tulee kaksi ruuvia, siis puuhastelin mitä ehdin, kun en käveleskellyt herr Esserin perässä ja ihmetellyt hänen kanssaan mm ambossia. Enpä muuten ole vielä ehtinyt selvittää mitä tämä amboss oikeastaan on.
Kuvia en edelleenkään saa liitettyä, mutt yritys jatkuu. Olen oikea onnentyttö, pajalla kaikki ovat mukavia ja työmatkaongelmakin ratkesi! Luulenpa että tästä jää koko loppuelämäksi mahtavia muistoja!
Eilen en kyllä tuntenut oloani kovinkaan rohkeaksi kun huomasin että rautatieasemalta oli annettu minulle väärä reittivalinta työmatkalle. Luonnollisesti huomasin tämä liian myöhään ja löysinkin itseni keskeltä ei niin mitään, ei niin kenenkän puhelinnumeroa mukana.. täytyy myöntää että kylmä hiki ehti herahtaa eikä tippakaan ollut silmästä kaukana, mutta koin melkoisen ihme pelastumisen! Kaksi pajalla työskentelevää kundia ajoi ohi, hiomasi minut ja poimi kyytiin! He eivät kuulemma normaalisti ajele aamuisin sielläpäin... noh, pääsin siis pajalle jossa paikan pomo ystävällisesti passitti minut autoon ja ajoi kanssani U-bahnin asemalle ja takaisin, jotta tietäisin vastaisuudessa minne mennä. Tämä myös lyhensi työmatkaani, mutta samalla pidensi työpäivääni 8, 5 tuntiseksi.
Eilen sain myös esiteltyä kansioni, jossa kuvia töistäni ja ilmeisesti seauttoi, sillä pääsin takomaan s-koukkuja. Taoinkin koko päivän, paitsi kun katselimme vanhemma herr Esserin kanssa maaailmankarttaa ja muistelimme hänen sotavuosiaan. Taidan olla vähän pihkassa tähän 91-vuotiaaseen seppämestariin...
Yhteistä kieltä meillä eiliiemmin ole, mutta se ei estänyt häntä viemästä minua tänään heidän talonsa ullakolle katselemaan hänen töitään, mm 1950 tehtyä mestarintyötä, hevoskärryihin se oli se osa, mutta en osaa sitä tähän kuvailla. hänellä on tapana käydä pajalla joka päivä, vai joko mainitsinkin sen :)
Niin ne eiliset koukut, sain niistä oikein hyvää palautetta ja tänään puuhastelin sellaisia ihan tavallisia koukkuja joihin tulee kaksi ruuvia, siis puuhastelin mitä ehdin, kun en käveleskellyt herr Esserin perässä ja ihmetellyt hänen kanssaan mm ambossia. Enpä muuten ole vielä ehtinyt selvittää mitä tämä amboss oikeastaan on.
Kuvia en edelleenkään saa liitettyä, mutt yritys jatkuu. Olen oikea onnentyttö, pajalla kaikki ovat mukavia ja työmatkaongelmakin ratkesi! Luulenpa että tästä jää koko loppuelämäksi mahtavia muistoja!
maanantai 8. huhtikuuta 2013
Ensimmäinen päivä takana
Jaahas, mistäköhän sitä aloittaisi :)
No jospa kerron hiukan viikonlopustamme. Kävelimme Nikon kanssa kohtalaisia määriä, tutkiskellen kumpikin erikseen ja yhdessä näitä lähiseutuja. Löysimmekin mm. Loistavan pussikaljapaikan myöhempää käyttötarkoitusta varten. Köln on helppo kaupunki, sen tiet muodostavat kuin kehäteitä, joita pikkukadut sädemäisesti halkovat. Onko selvää? Asuntoni lähellä on kaikki tarvittava, antiikkitorista tekolampeen ja erilaisia cocktailbaarejakin löytyy useita. Tuomiokirkolle eli Domille on n. Puolen tunnin kävelymatka, jos jää ihmettelemään jokaista kaipan ikkunaa :)
Tuomiokirkosta itsestään myöhemmin lisää, meille on lupailtu kiertokäyntiä siellä.
Sitten ehkä se mielenkiintoisin asia, nimittäin tänään pääsin tutustumaan siihen varsinaiseen syyhyn miksi täällä nyt ollaan.. aamu seitsemältä Herr Niepel tuli noutamaan minut asunnolta, kurvasimme sitten Nikon kautta ja lähdimme kohti Odenthalia. Se on oma kunta, mutta erittäin lähellä Kölniä. Valitettavasti sinne on hiukan haasteellista kulkea julkisilla.. tai kenties haaste on enemmän siinä, mitkä bussit ja junat pitää yhdistää, jotta sinne pääsee. Noh, onneksi Hbf:n avuliaat tytöt auttoivat minua, ja nyt ainakin töihin päin pitäisi olla reitti selvillä. Huomenna sen sitten näkee...
Pajalle päästyämme kättelin tulevat pomoni, jotka hävisivätkin sitten kuin tuhka tuuleen, kerrottuaan ensin että Toby auttaisi minua. Toby on nuori kundi, joks on työskennellyt 4 vuotta talossa. Hän oli ehkä hiukkasen hämmästynyt uudesta toimestaan minun kaitsijanani, eikä alkuun meinannut keksiä tekemistä. Sitten kuitenkin keksi sinkittyjen kappaleiden siistimistä viilaamalla. No sehän sujui alkukankeuden jälkeen, ja siitä siirryin porailemaan sinkittyjä eikiä auki. Kun tämä oli tehty, saapui paikan nykyinen johtaja paikalle. Kysäisi siinä sitten mm. Olenko takonut ja osaanko sytyttää tulet. No kerroin kuinka asianlaita on, ja seuraavaksi eräs työntekijä oli lappanut minulle kasan lattarautaa syliin. Pitkä päivä on jo puoli kymmenessä, joten taidan katkaista kirjoituksen tältä erää tähän, ja palaan asiaan huomenna, hiukan virkeämpänä, luulen.
Kaikki on hyvin, mutta veikkaan jännittävää kuukautta pajalla.. loppuun mainitsen 91-vuotiaan, aikanaan Saksan mestaruuden taonnassa voittaneen Mestari Esserin, joka ilmaantui loppupäivästä pajalle ja alkoi muina miehinä takoa damaskusta, ja suorastaan komensi minut katsomaan. (Eipä siinä montaa kertaa tarvinut hätistellä, olin kylöä kärppänä tuijottamassa. Täytyy ihailla herran kuntoa. Ja taitoa!!)
Nyt on pakko jo rauhoittua maate, olen yrittänyt liittää kuvia, mutta se ei tunnu onnistuvan. Yritän sitävtaas huomenissa tai pikimmiten!
Auf wiederhören!
No jospa kerron hiukan viikonlopustamme. Kävelimme Nikon kanssa kohtalaisia määriä, tutkiskellen kumpikin erikseen ja yhdessä näitä lähiseutuja. Löysimmekin mm. Loistavan pussikaljapaikan myöhempää käyttötarkoitusta varten. Köln on helppo kaupunki, sen tiet muodostavat kuin kehäteitä, joita pikkukadut sädemäisesti halkovat. Onko selvää? Asuntoni lähellä on kaikki tarvittava, antiikkitorista tekolampeen ja erilaisia cocktailbaarejakin löytyy useita. Tuomiokirkolle eli Domille on n. Puolen tunnin kävelymatka, jos jää ihmettelemään jokaista kaipan ikkunaa :)
Tuomiokirkosta itsestään myöhemmin lisää, meille on lupailtu kiertokäyntiä siellä.
Sitten ehkä se mielenkiintoisin asia, nimittäin tänään pääsin tutustumaan siihen varsinaiseen syyhyn miksi täällä nyt ollaan.. aamu seitsemältä Herr Niepel tuli noutamaan minut asunnolta, kurvasimme sitten Nikon kautta ja lähdimme kohti Odenthalia. Se on oma kunta, mutta erittäin lähellä Kölniä. Valitettavasti sinne on hiukan haasteellista kulkea julkisilla.. tai kenties haaste on enemmän siinä, mitkä bussit ja junat pitää yhdistää, jotta sinne pääsee. Noh, onneksi Hbf:n avuliaat tytöt auttoivat minua, ja nyt ainakin töihin päin pitäisi olla reitti selvillä. Huomenna sen sitten näkee...
Pajalle päästyämme kättelin tulevat pomoni, jotka hävisivätkin sitten kuin tuhka tuuleen, kerrottuaan ensin että Toby auttaisi minua. Toby on nuori kundi, joks on työskennellyt 4 vuotta talossa. Hän oli ehkä hiukkasen hämmästynyt uudesta toimestaan minun kaitsijanani, eikä alkuun meinannut keksiä tekemistä. Sitten kuitenkin keksi sinkittyjen kappaleiden siistimistä viilaamalla. No sehän sujui alkukankeuden jälkeen, ja siitä siirryin porailemaan sinkittyjä eikiä auki. Kun tämä oli tehty, saapui paikan nykyinen johtaja paikalle. Kysäisi siinä sitten mm. Olenko takonut ja osaanko sytyttää tulet. No kerroin kuinka asianlaita on, ja seuraavaksi eräs työntekijä oli lappanut minulle kasan lattarautaa syliin. Pitkä päivä on jo puoli kymmenessä, joten taidan katkaista kirjoituksen tältä erää tähän, ja palaan asiaan huomenna, hiukan virkeämpänä, luulen.
Kaikki on hyvin, mutta veikkaan jännittävää kuukautta pajalla.. loppuun mainitsen 91-vuotiaan, aikanaan Saksan mestaruuden taonnassa voittaneen Mestari Esserin, joka ilmaantui loppupäivästä pajalle ja alkoi muina miehinä takoa damaskusta, ja suorastaan komensi minut katsomaan. (Eipä siinä montaa kertaa tarvinut hätistellä, olin kylöä kärppänä tuijottamassa. Täytyy ihailla herran kuntoa. Ja taitoa!!)
Nyt on pakko jo rauhoittua maate, olen yrittänyt liittää kuvia, mutta se ei tunnu onnistuvan. Yritän sitävtaas huomenissa tai pikimmiten!
Auf wiederhören!
perjantai 5. huhtikuuta 2013
Täällä sitä nyt ollaan, perillä Kölnissä. Yhteyshenkilömme Helmut osoittautui varsin mukavaksi herraksi joka nouti meidät juna-asemalta ja toi kämpille. Yllätyksekseni minulle oli vuokrattu kalustettu yksiö :) Olin ollut siinä uskossa, että majoitun solukämppään. Tämä iso yksiö pikkuruisella keittiöllä ja isolla kylpyhuoneella ammeineen on kyllä todellista arjen luksusta!
Ainoa miinuspuoli on, että huoneistossa on savutettu ahkerasti ja haju on sen mukainen. Lähikaupasta löytyi kuitenkin etikkaa, jolla koetan tuoksuja hiukan neutralisoida!
Mmatkapäivä on aina hiukan väsyttävä, ja tänään ilta loppunee lyhyeen. Meillä on koko viikonloppu aikaa tutkiskella Kölniä luokkatoverini Nikon kanssa ja maanantaina pääsemmekin sitten itse asiaa kun Helmut kyyditsee meidät työpaikkoihimme.
Seikkailu on todentotta alkanut!
Ainoa miinuspuoli on, että huoneistossa on savutettu ahkerasti ja haju on sen mukainen. Lähikaupasta löytyi kuitenkin etikkaa, jolla koetan tuoksuja hiukan neutralisoida!
Mmatkapäivä on aina hiukan väsyttävä, ja tänään ilta loppunee lyhyeen. Meillä on koko viikonloppu aikaa tutkiskella Kölniä luokkatoverini Nikon kanssa ja maanantaina pääsemmekin sitten itse asiaa kun Helmut kyyditsee meidät työpaikkoihimme.
Seikkailu on todentotta alkanut!
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)