Jaahas, mistäköhän sitä aloittaisi :)
No jospa kerron hiukan viikonlopustamme. Kävelimme Nikon kanssa kohtalaisia määriä, tutkiskellen kumpikin erikseen ja yhdessä näitä lähiseutuja. Löysimmekin mm. Loistavan pussikaljapaikan myöhempää käyttötarkoitusta varten. Köln on helppo kaupunki, sen tiet muodostavat kuin kehäteitä, joita pikkukadut sädemäisesti halkovat. Onko selvää? Asuntoni lähellä on kaikki tarvittava, antiikkitorista tekolampeen ja erilaisia cocktailbaarejakin löytyy useita. Tuomiokirkolle eli Domille on n. Puolen tunnin kävelymatka, jos jää ihmettelemään jokaista kaipan ikkunaa :)
Tuomiokirkosta itsestään myöhemmin lisää, meille on lupailtu kiertokäyntiä siellä.
Sitten ehkä se mielenkiintoisin asia, nimittäin tänään pääsin tutustumaan siihen varsinaiseen syyhyn miksi täällä nyt ollaan.. aamu seitsemältä Herr Niepel tuli noutamaan minut asunnolta, kurvasimme sitten Nikon kautta ja lähdimme kohti Odenthalia. Se on oma kunta, mutta erittäin lähellä Kölniä. Valitettavasti sinne on hiukan haasteellista kulkea julkisilla.. tai kenties haaste on enemmän siinä, mitkä bussit ja junat pitää yhdistää, jotta sinne pääsee. Noh, onneksi Hbf:n avuliaat tytöt auttoivat minua, ja nyt ainakin töihin päin pitäisi olla reitti selvillä. Huomenna sen sitten näkee...
Pajalle päästyämme kättelin tulevat pomoni, jotka hävisivätkin sitten kuin tuhka tuuleen, kerrottuaan ensin että Toby auttaisi minua. Toby on nuori kundi, joks on työskennellyt 4 vuotta talossa. Hän oli ehkä hiukkasen hämmästynyt uudesta toimestaan minun kaitsijanani, eikä alkuun meinannut keksiä tekemistä. Sitten kuitenkin keksi sinkittyjen kappaleiden siistimistä viilaamalla. No sehän sujui alkukankeuden jälkeen, ja siitä siirryin porailemaan sinkittyjä eikiä auki. Kun tämä oli tehty, saapui paikan nykyinen johtaja paikalle. Kysäisi siinä sitten mm. Olenko takonut ja osaanko sytyttää tulet. No kerroin kuinka asianlaita on, ja seuraavaksi eräs työntekijä oli lappanut minulle kasan lattarautaa syliin. Pitkä päivä on jo puoli kymmenessä, joten taidan katkaista kirjoituksen tältä erää tähän, ja palaan asiaan huomenna, hiukan virkeämpänä, luulen.
Kaikki on hyvin, mutta veikkaan jännittävää kuukautta pajalla.. loppuun mainitsen 91-vuotiaan, aikanaan Saksan mestaruuden taonnassa voittaneen Mestari Esserin, joka ilmaantui loppupäivästä pajalle ja alkoi muina miehinä takoa damaskusta, ja suorastaan komensi minut katsomaan. (Eipä siinä montaa kertaa tarvinut hätistellä, olin kylöä kärppänä tuijottamassa. Täytyy ihailla herran kuntoa. Ja taitoa!!)
Nyt on pakko jo rauhoittua maate, olen yrittänyt liittää kuvia, mutta se ei tunnu onnistuvan. Yritän sitävtaas huomenissa tai pikimmiten!
Auf wiederhören!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti