Ensimmäinen viikko on taputeltu ja täytyy kummastella miten niin pitkä viikko voi mennä näin nopeasti! Työpäivät ovat melkoisen pitkiä, ja kun siihen päälle lisätään vieras kieli ja matkajärjestelyjen kangertaminen alussa, ei ihme että on vähän veto veks. Mieli on kuitenkin oikein hyvä, ja se auttaa todella paljon aamuherätyksissä kuuden aikaan. Olen ottanut käyttöön opettajani suositteleman tavan herätä heti kun kello soi. Ehdin siis hyvin keittää teet ja lappaa kulhollisen muroja naamaan, sekä tehdä eväät päiväksi.
Eväistä puheenollen, työpäiväämme kuuluu kaksi taukoa, klo 11 on viiden minuutin aamupalatauko, seisaallaan pajalla (siellä ei kertakaikkiaan ole penkkejä) ja klo 13 on ruokatauko joka kestää 45 minuuttia. Sen vietämme sellaisessa pienehkössä kellarihuoneessa, ja kessu palaa. Tupakkitaukoja ei työläisillä ole, koska heillä on tupakka huulessa koko ajan. Tupakointia näkyy täällä muutenkin paljon enemmän kuin Suomessa. Niin, työpäivä siis rytmittyy erilailla kuin olen tottunut, ja kun eväsleipälinjalla ollaan koko päivä, huutaa vatsa jo kiukkuisesti sinä vaiheessa kun työpäivä loppuu. tämä lienee kuitenkin tottumiskysymys.
Loppuviikolla sain tehdä muutaman renkaan, yhden, jolla korjattiin laastinsekoitusvispilä, ja pari, jotka menevät oikeaan asiakastyöhön. Muutoin olen takonut erilaisia koukkuja, nyt jo vähän isompiakin. Pajalla on kaikki oikein hyvin ja viihdyn päivä päivältä paremmin. Vanha herr Esser käy säännöllisesti, ja näyttää milloin kipinöiden eroja, milloin kyselee minun elämästäni. Ja kotimatkan reittivalinnoista. Olen päässyt puhumaan hänelle saksaa, mikä on rohkaissut käyttämään sitä myös muissa tilanteissa! Hyvä minä.
Torstai-iltana tapasimme yhteysopettajistamme toisen, hän tapasi meidät domilla, ja näytti meille Kölnin keskustasta mielenkiintoisia kohteita. Kävimme myös ensimmäisen kerran tuomiokirkossa, ja se oli kyllä ihokarvat nostattava kokemus. Toivon että saamme opastetun kierroksen siellä, tällaisesta onkin jo ollut puhetta.
Perjantaiksi meillä olikin varattuna erikoisohjelmaa... vuokraemäntäni sattuu kuulumaan Köln-Istanbul seuraan ja olimme siinä käsityksessä, että hän haluaa viedä meidät jonkinlaiseen ohjelmalliseen illanviettoon. Ajattelimme Nikon kanssa että nytpä saamme hyvän turkkilaisen illallisen ja näemme jotain ohjelmaa. Noo, tapahtuma olikin varojenkeruutilaisuus Istanbulin katulapsille ja sisältö luonnollisesti saksankielinen. Illallisesta ei tietoakaan, ja voinette kuvitella meikäläinen istumassa saksalaisturkkilaisessa ravintolassa kuuntelemassa saksankielistä stand up komiikkaa, jonka aiheena on maahanmuuttajalasten pienet karvaiset kädet. Ja siis oikeasti...
Tilaisuus kesti aika myöhään, mutta löysimme vielä sen jälkeen pelihallin, jossa oli flippereitä ja bilispöytiä. Pelasimme vähän ja sitten luomet painoivatkin niin paljon että unille oli lähdettävä.
Tänään suunnitteilla on ainakin pyykkäämistä ja kaupassa käynti. Iltapäivällä ajattelimme lähteä taas hieman ulkoilemaan ja reittivalinnaksi olemme suunnitelleet ns. Doku-zentrumin kautta Wirtshaukseen tai toisinpäin ;) Sunnuntai olkoon pyhitetty lepopäiväksi, jotrn palataan kuulumisiin alkuviikosta! Huomiseksi onkin tänne luvattu liki 20 astetta lämmintä, onneksi tuli pakattua shortsit mukaan! Kaikki hyvin saksanmaalla!
Suomalaisten sääpalvelujen mukaan huomiseksi ja maanantaiksi jopa 22 ja 23 astetta. Huh hellettä, sano. Viikonloppua kohti luonnollisesti kylmenevää... Kukahan on tulossa Kölniin silloin käymään? Täällä kevät alkaa näyttämään niitä kaivattuja puoliaan: Tänään Remun kanssa aamulenkki menikin lämpöisessä vesisateessa. No, ehkä nuo lumet lopultakin alkavat sulamaan. Hauskoja hellepäiviä sinne. Älä polta itseäsi töissä, äläkä vapaalla.
VastaaPoista