Bloggaaja on pitänyt hetken hiljaiseloa, sain nimittäin mieluisan vieraan Suomesta, kun Jukka lennähti pitkäksi viikonlopuksi luokseni Kölniin.
Laitan nähtäväksi uusia kuvia, tällä kertaa luonteeltaan myös turistisellaisia.
Torstaina tein pajalla pitkän ja raskaan päivän, hitsaillen ja hioen tuolin jalkoihin latan pätkiä. Tuolit ovat melkoisen painavia, ja voimat oli koetuksella. Selvisin kuitenkin urakasta hyvin ja ajallaan. Muuta en sinä päivänä ehtinytkään. Enkä myöskään loppuiltana...
Kerroinkohan viime tekstissäni, että jäinkin yllättäen keskiviikkona yksin pajalle, kundien joutuessa yhtäkkiä lähtemään johonkin asennukselle? Oli aika orpo olo, onneksi suosikkiseniorini tuli piristämään päivääni ja esitteli mm. suvun hautakivet. Teimme myös hänen kanssaan tuollaisen koristeen neliötankoon, en itseasiassa tiedä mikä se on oikein nimeltään.. viisaammat kertokoon :) mestarismies tuli aiemmin näyttämään tekemäänsä kynttilänjalkaa, ja kun mainitsin, etten ole koettanut tuollaista tehdä, hän lupasi näyttää, ja niin myös tapahtui! Otin videopätkääkin teosta, ja mikä ihaninta, sain tuon kappaleen mukaan kotiin, jotta mamapapa voi nähdä sen myös.. mikä muisto erikoisherrasta! Herran näkö ei kuulemma ole enää entisensä, mutra kyllä kaikesta huomaa, että tätä on tehty kokoelämä. Kuten hänen poikansa sanoo, hän on seppä sydämestään ♥
Perjantait tehdään lyhyttä työpäivää, ja viimeksi eletyn kuljeskelin erään pajan kundin kannoilla kärttäen tehtäviä ja oppia. Hän on erittäin kärsivällisesti opastanut ja antanut hyviä vinkkejä työntekoon, ja nytkin keksi minulle kaikenlaista kevyehköä puuhaa. Olin valitellut voimieni vähyyttä, ja hän lohdutteli että kaikki hekin ovat aloittaneet käsivarret naruina. Sitä on vaikea uskoa, mutta huomaan kyllä että minunkin voimani kasvavat vähitellen. Pyöristelin tangon pään, putsailin pohjamaalausta varten parvekkeen osia, autoin pintakäsittelyssä ym. Seurasin myös rosteriputkien tig-hitsausta ja osallistuin sorvaamiseen, katsomalla ja höpöttämällä..
Viikonlopuksi saimme toiselta yhteysopettajaltamme huippukivan vinkin, lähikaupunki Bonnissa olisi iso ulkoilmakirppis, johon tulisi muutama sata myyjää. Tapahtuma oli hirmuisen laaja ja voin sanoa että muutamaan otteeseen syletti tosissaan, että olen täällä lentäen. Toisaalta se myös auttoi suhtautumaan järjettömään tavaramäärään hiukan maltillisemmin. Teimme aivan ihanan löydön, Rooman valtakunnan aikaisia kolikoita ja solkia, sekä rengas ja sormus. Olin haltioissani näistä esineistä, ja sormus pääsikin jo samana iltana kanssani tutustumaan Aachenin kasinolle. Ennen kuin pääsimme hurauttamaan motaria pitkin Aacheniin, oli edessä kuitenkin pikkuinen tehtävä. Olimme saksalaista esimerkkiä noudattaen parkkeeranneet vuokra-automme suhteellisen luovasti, ja kun istuskelimme gyros-pitalla, olimme näkevinämme, että auto on kadonnut. Jukka lähti kysäisemään asiaa, ja niinhän se oli, että auto oli hinattu muutaman kilometrin päähän.. onneksi J pääsi hinausauton kyydissä lunastamaan auton takaisin, ja vieläpä kohtuullista rahaa vastaan. Pääsimme siis lähtemään kohti Aachenia suunnitelmien mukaisesti iltapäivällä.
Aachenin iltaan kuului hyvää ruokaa ja huvittelua. Kasinollakin oli suotuisat tuulet, ja autonhinausrahat saatiin takaisin. Oli kiva olla hotellissa yötä, aivan kuin miniloma seikkailun sisällä. Tänään olemme kierrelleet Aachenia ja Kölniä kävellen. Vein Jukan niihin muutamaan paikkaan jotka täältä jo tiedän. Tuomiokirkolle ja joen varteen. Piipahdimme suklaamuseossa ja kävimme taas syömässä hyvin. Näillä eväillä on kiva aloittaa kolmas viikko Kölnissä. Nähtäväksi jää vielä, kuinka pitkä Jukan viikonlopusta oikeastaan tuleekaan, sillä Lufthansan henkilökunta on lakossa ja kotimatkan lento peruttu. Näillä näkymin J on kuitenkin pääsemässä jo tiistaiaamuna lähtemään. Kyllähän tuo joutaisi pitempäänkin olemaan, mutta työt ja eläimet odottavat jo.. kiitoksia vanhemmilleni hoitoavusta!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti